Nursing a Beer

Olen kovemman luokan liikuntafriikki, mutta aina silloin tällöin delirium pre-tremens valtaa minut ja silloin krapulan hoito on keskeisimmällä sijalla elämässäni, vaikka minulla on 19 lasta, 2 vaimoa, 59 harmaakarhunpentua ja 74 rakastajatarta pitkin Savoa.
Silloin yleensä, kuten ensimmäisen kerran tänään, tepsuttelen luminarskeessa autolleni, johon olen jättänyt 2 päivää sitten ostamani ' laiva-Koffit'.
Huomatkaa että auton ovikin on jäässä, ja saan siinä protestanttiralleja vihelleltyäni sen auki 1/2 tunnin päästä.
Tulen kotiin, kello on puoli yksi yöllä ja kaikki vaimoni ja lapseni ja koi-kalani nukkuvat.
Tajuan siinä jäätyneitä ( kaaduin roskikseen ja kastelin käteni johonkin vitun soodaan) käsiäni kuumassa rasvassa sulatellessani että birrat ovat varmaan jäässä ja tämä herättää naurattavan, mutta karmean aatoksen:
Miten helvetissä saan kaiken alkoholin irti kaikesta siitä nesteestä?
Ainoastaan viaton lapsi tai raivotautinen cockerspaniel juo alkoholitonta kaljaa.
Poikani on lahjakas kemian opiskelija ja hän viettää pitkään aamuyöhön aikaansa juttelemalla molekyyleistä kaveriensa kanssa. Joten menen selostamaan hänelle tilannetta ja hän nauraa niin paljon että putoaa tuolilta, varovaisesti lyömättä leukaansa uuteen läppäriinsä.
Läppää läppäriin?
Lattialta, nurkasta pölypallojen keskeltä alkaa selitys siitä miten esitykseni cervezojen sulattamisesta mikrossa johtaisi sirpalehaavoihin alapäässä, ja ajatukseni niiden ( pissejen) upottamisesta kuumaan veteen myös saa dramaattisia kuvauksia siitä miten vaahdon purkautuessa kaikki alkoholi ja hiilihappo ( what else is there worth living for??!) sekoittuisivat ympäröivään allasveteen, ja joutuisin juomaan tuota kusta yhtä harkitusti ja hitaasti kuin kana Pohjanlahtea.

Kuuntelin varoituksia kaikista optioista vakavin otsin mutta heti kun suljin oven hänen huoneestaan, kädessäni oli jo 4 ööliä jotka vein suoraan kuumaan veteen keittiöön.
Seuraus: Kaljat sulivat 4 minuutissa ja onneni on luettavissa.
Opetus.: Uskokaa helvetissä nuoria kemianopiskelijoita. Heissä on raittius.

Janne Silvennoinen vuotuisessa mielipuuhassaan, Etelämantereen ympäriuinnissa.

Osaavatko homot uida?

Urbaani myytti julistaa meille, että tunnemme jokaisen maapallon asukkaan aina Alberto Juantorenaa ja Jallu Laurenia myöten kuuden ihmisen välityksellä ja olemme yhteydessä heihin. Eli kun tunnet Harperin Katen ostettuasi häneltä Kreikassa jogurttia, tuntee hän Oblongatan Medullan, joka taas on serkkusia Ilpo Dillingerin kanssa. Ilpo on sattumalta Japanin keisarin palvelijan homorakastaja, ja näin olet sinä Nousevan Auringon murskaajajumala Mazdan lähipiiriä. Simppeliä, sanoi Kyösti joka lämmitti itseään pakkasella kusemalla housuihinsa!

Tämän cityjumala Urbanuksen evankeliumina meille antama laki vaan ei päde työtoveriini Siljoon.

Juttu nimittäin on niin, että minä tunnen Äitini. Hän taas tuntee veljeni, joka on hänen poikansa. Veljeni tuntee Lönnbergin Hapan, jonka hyvä ystävä taas on pilvenmäkeläinen Sisse Pannunen. Sattumalta Sisse on aviossa pilikyläläisen pokerihai Matvei Haukisen kanssa, joka on, yllätys yllätys yllätys, työtoverini Siljon armeijakaveri!!!!!

Tämän kaiken tulisi tarkoittaa sitä, että olen yhteydessä Siljoon, että tunnen hänet.

Vitut!

Ei ole päivää etten huomaisi jotain epäilyttävää jo silmänurkastani; Siljo lähestyy ja jo kävelytyylillään ja eleillään antaa meikäläisen suuntaan käsittämättömiä ja epäjohdonmukaisia signaaleja. Hän saattaa heilauttaa kämmentään puolitervehdykseen ja samalla vilkaista siihen itse kuin se olisi joku riippumaton moikkaelin hänen käsivarteensa adoptoituna. Hän ottaa joka toisen askelen juoksuaskelena, joka toisen hiivintä-. Kun hän lopulta on horjahtaen parkkeerannut jonkinlaiseen hyytymään antaakseen ymmärtää haluavansa muodostaa hetkellisen jutustelutiimin kanssani, hän sanoo esimerkiksi:

'Niin, siksi vaan khmm ja eikä sillä että...tai kyllä veli nosti seinälle ja perävarastossakin on tuarei miähii. Perkele...mmmh. Mä sanoin siä ärräl et anna Tupla ja se pyysi hintaa . Ei tajunnu...en tajua...oliko se Markström sun luokalla se oli sun luokalla. Jatketaas hommii.'

Tämä äskeinen on tietenkin se, mitä minä kuulen. Koska minulla ei ole Siljoon yhteyttä. Homma saattaa pysähtyä alkumetreille, hänen etunimeensä. En voi käsittää sanaa siljo. Erisnimenä tai minään sanana.

Todenäköisesti hänen äitinsä ja koiransa erottavat selkeästi äskeisestä mölinästä oman, oikean version:

' Huomenta sulle! Perkele kun on niin selkä pipi etten taulua seinälle eilen saanut ja veli auttoi. Taitaa nuoremmat tulla meikäläisen korvaamaan pian, heh heh. Mitäs vanhenen! Piru kun ei tullu evääksi muuta kuin suklaata. No niin toverit kovan luokan hitsarit, taas työ kutsuu.'

Kauheaa että rakas koirani tuntee Anni Sinnemäen, Celine Dionin ja Matti Vanhasen. En mitenkään mene asiasta toiseen, kun sanon että poliittisten tornadojen traileriroina Matti Vanhanen ei ollenkaan ole sitä mitä TV-uutisten 2-ulotteinen pinta näyttää hänen olevan. Pääministeri, nauraessaan gay-nauruaan homoherkkyydestä vetiset silmät taivasta kohden vilkkuluomen alla vetelästi öllöttäen, on patenttiratkaisu kalifornialaisen mainostoimiston aivoriiheen, kun tarvitaan raukeaa hinttiä nauramaan posket täynnä onnea uuden Cheek Mate- jugurtin pönttökuvaan. Gay Community Youghurt- kampanjan Matti of Finland-idea työntää taas hyväuskoista Golden State-populaatiota muutaman jaardin lähemmäksi jyrkännettä jolta aikanaan koko osavaltion kylänväki putoaa mereen. Osaavatko homot uida?
Koirani ei tarvitse tietää.

Tero ei voi sietää Mika ja Turkka Somalin versiota forssalaisesta kupletista ' Mun Aikana Ei Emma Laula'

Purukalut Tuttimuseoon

Helvetti tätä ihmiskuntaa; Joka paikassa on aina jengi.
Maailman kaikki ilmiöt ovat jengi-ilmiöitä. Jopa Los Angelesin esikaupunkialueella on jengejä. Ajatella, että tuolla palmujen, taskulamppujen, hylättyjen tonttien, vaatimatonta elämistointaan harjoittavien ihmisten lähiössä on jengejä, vaikka paikkakunnalla tuskin on mitään Kuplamuovin Ystävät- tyyppistä harrastustoimintaa joka sitoisi ihmiset jengiytymään.
Jengien tarkoitus on puolustautua, ja jos hyökkäystä ei ole, haastaa riitaa. Jos vaaleanvihreä pakettiauto puolen kilometrin päässä havaittavasti sytkyttelee ohi, sukkapuikot otetaan esiin. Jos postipaketin tuoja ei kohteliaasti soita ovikelloa, jätä pakettia oven taa ja säntää tiehensä, ärsytetään häntä edes sanomalla 'kato tota' ja remahdetaan voimakkaaseen tekonauruun.
Onnenpotku jengille on, jos jotakuta jäsenistä on loukattu tai uhattu. Silloin kokoonnutaan kirein leuoin puimaan asiaa ja vaikka yhdelläkään ei olisi palleja tehdä asialle mitään, voidaan ainakin puhekuvissa pistellä vihollinen niin täyteen voodoo-neuloja että hän lopulta muistuttaa merisiiliä joka on pari päivää pyörinyt kuivausrummussa nuppineulojen kanssa.
Aloin ajatella millaisen jengin itse saisin koolle jos tarvitsisin joukkovoimaa jonkun loukattua minua pankkiautomaatilla.
Katsoin ympärilleni työpaikalla. Samalla tulin ensimmäistä kertaa listanneeksi mielessäni työntekijöiden nimiä; Hemmi, Aaretti, Sane, Puke, Yrjö, Aisa, Meri-Diana...
Sami ei enää ole joukossamme, hän kusi näyttöpäätteelleen ja hänet vietiin suunnittelupöydälle takaisin.
Mikä helvetti sellainen työpaikan nimilista on jossa on vain YKSI normaali nimi: Jari (Virtanen). Lukijat, ei SE Jari Virtanen. Heidät usein sekoitetaan.
Joka tapauksessa joukosta kelpaisi kolme: Sane, Puke ja Yrjö.
Sane on neljä kertaa ollut ju-jutsun mustan vyön koelaulussa mutta katsonut välttämättömäksi tulla jurrissa koska ' tanhupuvussa esiintyminen ei ole meikäläisen gin and tonic'.
Puke eli oikeammin Pujo (?) on ylivelkaantunut ja tyylittelee iltaisin varastomiehenä kannellen platformilta toiselle paperia. Työ olisi mitä keveintä ellei paperia olisi pakattu 57 kilon laatikoihin ja ellei 'paperinkanto-ohjuksen' kantomatka olisi 50 metriä ylämäkeä. Puke on fyysisesti voimakas sukankuluttaja.
Yrjö on mestarillinen ärsyttäjä, oikea ' syvien rivien Jarkko Ruutu'. Hän ei pysty kioskilta ostamaan sulakkeita ilman että joku jonossa puolen minuutin asioinnin jälkeen takaa sanoo myyjälle: 'Lyö jo'.
Työpaikan ulkopuolelta voisin ajatella Raunoa. Hän on kyllä jakaantunut persoona, aina esittämässä sipeää herrasmiestä ja rentoa kynttyrää, mutta hänen naapuriensa lasittuneet katseet saavat mielikuvan valumaan siideriä. Ehkä-mies.
Saisin mukaan varmasti vielä Gusai'n, joka päästelisi lapsuuden dramadan-häkissä ulkoa pakko-opetellut suurat molottavalla kanadanranskalla ihan perushäiriönä. Jaana olisi joukon pelottavin yksilö. Hitlerin pistävä katse on Jaanan helvetilliseen mulkaisuun verrattuna bambin seksiunta näkevän silmän sameus.
Tällä joukolla kokoontuisimme jengitilaan miettimään strategiaa.
Yhtenäinen käyttäytyminen: Ehdoton Yes numero 1. Kaikki seisomassa puolikylki rintamasuuntaan kädet 'puuskassa' ?
Siitä olisi lähdettävä, että ennen pitkää tapellaan. Voisimme tietysti kokeilla vaikka rykimistä. Rykisimme vastustajan tajuttomaksi. Ei, vihollinen pitää tuhota fyysisin ottein.
Sane on jengin kamppailulajiexpertti, ja muutenkin kärsimätön ja suoraviivainen. Hän aloittaisi flaidaamisen ja muut jäljittelisivät hänen liikkeitään, ja katsoessaan häntä saisivat turpaansa. Kaikki paitsi Yrjö, joka saisi turpaansa suoraan edestäpäin. Yrjö on sokea.
Tietysti koko homman, pankkiautomaatilla kokemani nöyryytyksen kompensaation, voisi hoitaa puhumalla, mutta miksi?

OK virhe

Moro!
Tiedän että teitä blogieni lukijoita on hillitön joskin valitettavasti terhihillitön öykkärimäinen huligaaniryhmä. Yritän kuitenkin absoluuttisen vakaasti pitää tämän monotonisen proosan sähräämisen joissain rajoissa, etenkin Varsinais-Suomen maakuntarajoissa.
Eräs sattuma minun on kyllä monopolisoitava kaikkien lukijoiden yhteiseksi asemaksi.
Oli rattoisa helvetillis-krapulainen aamu partsilla ja kuuntelin lirinää, joka oli kevätvarpusen pirkotusta. Penthouse- tyylisen parvarini design on semmoinen, että tosi vähän vastapäisen koulun pihalle näen.
Mietin siinä ihan transsissa toistumatonta painajaista, jossa minua raahattiin pitkin Jyväs- tai jonkun vastaavan elovenakaupungin hoitamattomia katuja ja koirat pureskelivat jenkkakahvojani, joita ei edes ole! Samassa summallinen metakkamölö breikkasi alhaalla, pihalla jossa usein eksyneet köyhät harhailevat hämmentyneinä.
'Woooooo-ähäh, hiii hiii, wiiii, blömblöm- miihkali!'- huudot täyttivät tyynen ja tuskaisen mieleni.
Tajusin että somalilauma hinduhyöri pihallani.
Kumarruin parv.reunani yli ja huusin:
JOS VITTU SE MOGADISHUKOLTIAISLAUMAVIKINÄ EI TAUKOILE, NIIN TULEN JA SYTYTÄN NENÄT TULEEN!!!!!!!!
Tyytyväisenä istahdin takapuolelleni ja hymyillen pohdin miten kaulasuoneni paine vaikuttaisi aivoihini.
Käväisin hakemassa cupposen jotain ja mieleeni juolahti katsoa alas.
Perkele, 130 esipissisräkänokkaa tuijotti taivaalle kohti parvekettani kuin viimeinen huolto-Junkers Stalingradiin olisi juuri pöristellyt kohti Einsteinschweigia!
Kaadoin cupposeni kasviin, mutta se ei ollut julmaa koska kyseessä oli hydroplanktoelektroninen 3D- viihdekukka.

Takaisin irti Luonnosta

Luonto, haista paska!
Aina ihmisen säkenöivän historian alusta asti luonto on napissut, vikuroinut ja juonitellut ihmistä vastaan. Kaikki ihmiset eivät ole pysyneet urheina sodassa luontoa vastaan, vaan jotkut ovat raukkamaisesti pyrkineet tekemään sopimuksia sen kanssa. ' Anna sinä minulle aivokurkiaisaineenvaihduntani tarvitsemaa seleeniä tuosta kuivatun kihokin luotista niin minä pesen kusellani tämän kuksan enkä vuole uutta puustasi.'
' Älä myrkytä koko pallokalaa vaan vain maksa, niin minä lopetan aerosolien käytön ja haisen ilveksen eturauhaselle'.
Sana ' selkärangattomat ' merkitsee alun perin yksinkertaista, tahdotonta eliötä joka luonnon 'oikkujen' mukaan heittelehtii rakkaudettomasta kohtalosta toiseen. Tällaiseen olentoon verrattava selkärankainen olento, ihminen, ei pysty näkemään että vihollinen, luonto, lopulta maksaa kaikista sopimuksista huolimatta takaisin panemalla ihmisen poveensa mätänemään, usein ensin kiusattuaan ihmistä pien- ja taudinaiheuttajaeliöiden värisuoralla ja uuvuttavilla tuskilla.
Mitä tästä ihmisvihasta luonto sitten hyötyy?
Täydessä omahyväisyydessään se käyttää hyväkseen kaiken vain pyörittääkseen omaa toimintaansa. Aivan kuten eräs työjalkineiden valmistustehdas jossa veljeni eräs tuttava oli kerran viikon töissä matkallaan Pieksamäelle!
Tuon huikean luomuksen,olemassaolon eurotun ja kruunatun prinssin, ihmisen, luonto törkeästi silppuaa haisevassa prosessissa maanparannusaineeksi.
Äiti Luonnon käytös ihmisen huoltajana on planeettainvälisen huostaanoton asia. Mitä on ajateltava äidistä, joka lapsen kakkavaippaa vaihtaessaan nyrpistelee nenäänsä ja yökkii sappeen sekoittunutta aamukahvia lapsen päälle, kääntää kiukuissaan lapselle selkänsä ja asettaa lapsen opetukseksi kärventymään ultraviolettilampun alle? Näinhän luonto toimii kun ihminen keksii maailman iloksi mopedeja, 64- kaistaisia täysvalaistuja moottoriteitä, pop-miljonäärilapsien dieselhelikoptereita, gepardinharvennuslomille sinkosafareja tai erivärisillä savuilla palavaa kylänuotiomuovia.
Luonto laittaa otsonikerroksen jäihin ja päästää kuolettavan kosmisen säteilyn maahan lapsensa päälle! Vain siksi että ihmisellä on tarpeensa!
Mitä voi pieni ihminen ajatella tällaisen äidin huomassa kasvaessaan? Kyllä, sitä että hän on epätoivottu lapsi.
Maapallo, en halua olla pellesi
Sillä ulkoavaruuden tie on kuuma.
Jo aivan lähellä lokoisesti lämmössä elelevä veljesi Mars on aina ollut lohtunani. Mars ei ikinä nipottaisi jätehuollossa; Se ei mittaisi lyijypäästöjäni tai pyytäisi lajittelemaan sekajätteitäni heitellessäni niitä tulivuoren kraateriin.
Entä ulommat planeetat. Voimmeko kuvitella Äiti Uranuksen uhkaavan kasvihuoneilmiöllä, kun typerää ilmakehää ei edes ole ja sademetsää voi ihan tekemisen puutteesta polttaa suoraan avaruuteen!
Luonto on liian kauan elänyt paksusti omassa itsetärkeydessään. Kun jätämme maapallon ja siirrymme ennakkoluulottomampien, astroglobaalisti ajattelevien markkinoiden luo toisille planeetoille, on Luonnon myöhäistä korjata asennevammaansa. Katsotaan kenen vuoro on nauraa kun Barry Manilowin taianomainen musiikki ei enää soi tavarataloissa joita ei enää ole, kun metropolien hienostuneet hajut, tantrisen sinistä kakstahtisavua röyhyävien panssarivaunujen vaseliinintuoksu, syntymättömän pandakarhun silmäripsillä koristellut plutonium-Wunderbaumit ja norsunluurunkoiset pilvenpiirtäjät eivät enää sulostuta Tellusta.
Äiti Luonto makaa omassa katkeruudessaan joensuulaisen romuyrittäjän takapihaa muistuttavalla ikikesannolla, ylikäyneistä kirsikoista kännissä soperrellen lupauksia sateesta Saharaan, ihmisen eliniän pidentämisestä viiteensataan vuoteen, ruusuntuoksuisesta hiestä, lentotoiminnosta lapaluihin, hellistä aamusävelistä ja yrttitarhoista rakkaalle lapselle, jos tämä vain tulisi takaisin saastuttamaan maapalloa ja toisi takaisin sen ilmiömäisen jutun, kasvihuoneilmiön...

Uskomatonta, mutta missä on potta?

Älkää kysykö miksi taivaalta ei sada flyygeleitä,  8,5 senttimetrin pituinen mustalaismies juokse Landola kainalossaan yöllä olohuoneenne maton yli, koira kävele takkaan ja tule puusuulista ulos. 

Miksi älkää?

  Koska näin tapahtuu kaiken aikaa ja/mutta ihmiset eivät puhu siitä ja silloin kun he puhuvat, heitä ei uskota, ja silloin kun heitä uskotaan, he alkavat itse epäillä. 

' Mitä jos se pihalla lentelevän isoisän siipi olikin vain yksittäisen tuulisen pihalle heittämä naapurin alkoholinjuojan nahkatakki, ja mitä jos vanhat piilolinssini silmänpaineen sattumanvaraisen heilahduksen ansiosta keikahtivat nurin ja optiikka kertoi papan lilluskelevan pihatilassa 24 asteen kulmassa vasemmalle vinossa pää alaspäin. Mutta entäs se, että papan ympärillä vilisti Saturnuksen renkaina lihavia kolibriparvia laulamassa möreällä äänellä islantilaista tyttökoripallojoukkueen kannatuslaulua?'

    Kukaan ei koskaan saa tietää mitä tapahtui tai tapahtuu. Jossakin Kongon ylängöllä yöllä mätänevän viidakon pimeimmässä supassa rankkasateen homeeseen piiskaama neekeri on leopardia karkuun juostessaan loikannut 3,9 metrin paksuisen pöllin yli ja tilaa on väliin vielä jäänyt sen verran että hetken yösilmäinen leopardi on luullut sademetsän presidentin tulleen tempaistuksi taivaaseen, johon kaikki sorretut ihmiset menevät.

   Lehdet erehtyvät joskus vuotamaan ruumiillisia kuvauksia joistakin kuulopuhetapauksista.  Alkukantaisten vaistojen varassa elävät länsivenäläiset pohjoiskarjalaisystävämme saivat parikymmentä vuotta sitten lukea joensuulaisesta ilmaisjakelulehdestä, miten ' keski-ikäinen sukeltaja jäi vedenalaisine hitsauslaitteineen kaivannon reunalta hitaasti kuoppaan vierineen pyöreän kivilohkareen alle koko päiväksi'. 

    On epäreilua, tiiliskivimäisen eeppisen, epistä että kuolinvuoteella kerrottuja juttuja ei kerrota tai niitä ei uskota.

 Tämän jutun kerron nyt, hyvissä ajoin ennen tuota jäykin ilmein suoritettavaa makuutyötä.

  Viikko sitten työpaikallani tehtiin maailmanennätys, sellainen jota ei paranneta koskaan.

   En kerro työpaikkaani, enkä aio jäädä paljastuksestani kiinni. Kukaan ei tiedä blogistani eikä nimimerkistäni.

     Sami on ollut kantahenkilö kymmenisen vuotta. Yhtenä perjantai-iltapäivänä hänen sisäinen toyotansa hajosi. Hän alkoi huutaa pystyyn ponnahtaen: Eivät ihmiset keväisin sen takia itsemurhia tee, että heille heidän kaamoksen pimeydessä helpommin itseltä piiloutunut kiduttava todellisuus ja musertava masennus paremmin päivien pitenevässä valossa paljastuisi, vaan sen takia että auringon sulattaessa lumet heidän takapihoiltaan paljastuu parittelevia ken- ja barbie-armeijoita!!  AAaaarrrggghhhh!!!!!!!'

  Sitten Sami avasi vyönsä ja housujensa vetoketjun ja alkoi keskittynein ilmein pissata tietokoneensa näppäimistön päälle eli kusta työpisteensä tekstinkäsittelylaitteeseen.  Siitä kuuluu jännä ropina kun aikuinen iloinen urea lorisee kevytrunkoisille toimistotasoille. Ensimmäiset 15 pitkää sekuntia menivät hitaassa ihmettelyssä ja verkkaisessa heräämisessä hienoisen hämmennyksen kautta asteittain kohti biisoniryntäyspaniikkia. Puolen minuutin kuluttua kaikki olivat siirtyneet yhteisestä työtilasta pois ja pomo oli vähän aikaa lyhyin lausein Samille 7 metrin päästä rähjättyään ilmoittanut menevänsä soittamaan poliisin. Jäin virtsaavan Samin kanssa 7 minuutiksi, jonka jälkeen poliisit tulivat ja saattoivat Samin autoon. Sami lopetti kusemisen vasta kun toinen poliiseista sanoi: Lopeta se kuseminen!

  Elämä jatkui, porukka mainitsee nykyisin Samin vain yhtenä yksityiskohtana oman dramaattisen elämänsä hurjassa tarinassa. 

 Kukaan ei huomannut koko päivän kestäneen siivouksen ja kusiremontin aikana, että virtsaa oli 240 neliömetrin tilassa melkein sentin verran,  ja että Sami teki 8 minuutin ja 50 sekunnin pituisen kusemisen maailmanennätyksen.  

 

Villipetojen armo

Jos haaveilet Mauretanian tanhuvilla omasta varjoisasta sitrustarhasta joka puolella solisevine mineraalilähteineen ja nätistä vesikasvi- ja planktonlammesta, saattaa hiekkaiseen suuhusi mennä sormi. Silloin sinulla on oleva myös kieli keskellä kämmentä! Miten siis auttaa maailman suurinta kriisialuetta, Saharaa, puhumatta ihmisistä?

Laittakaamme kylpyhuoneeseen valot ja katsokaamme peiliin. Kohdatkaamme totuus; Käyttämämme keinot Afrikan kuivumisen ja aavikoitumisen estämiseksi ovat vanhentuneet kuin uunissa 4 päivää kypsytetty arbuusi. Leijonat yksinkertaisesti eivät pysty syömään niin paljon gnuita että ruoho saisi rauhassa kasvaa. Gnuiden nälkäiset turvat ovat parturoineet jo aurinkoisimmat Sudanin lehdot vedettömäksi hiekkarannaksi. Aurinkorannan käsite on kirjaimellisoitunut; Paljon hiekkaa, ja rantana horisontissa aurinko.

Sitäpaitsi leijonien yksipuolistetun ravinnon vaikutukset tuon luoteis-ruotsalaisen keski-ikäisen miehen ihon värisen kissaeläimen terveyteen ovat jo kauan olleet hälyttävähköt. Leijonista otetut kuvat puhuvat puolestaan: Haukottelevia, veteliä, huonoihoisia, pahanhajuisia afrikkalaisia toljottamassa raskain luomin sorkkaeläimiä kohtaan vellovan vihan lasittamien linssien läpi Eedenin nukkumalähiöiden historiallista kenttää. Suhde elämään on kuin suhde syömiseen: Syötävä on elääkseen jotta voi syödä, mutta 'ei kai Äiti taas päivälliseksi, välipalaksi, lounaaksi ja huikotäytteeksi tätä gnunpaskaa !??!' on yleisimpiä ruokarauhan rikkovia möläyksiä savannin tuntumassa joista nuorimmaiset kissaperheessä saavat tuntea äitileijonan mäikeän kiljaisun korvassaan ja rohtuneen käpälän tirvaisun kirsussaan.

Asenteiden muuttaminen kokolihaa syövien heteroleijonien keskuudessa on koettu odotetun kollektiiviseksi haasteeksi nimenomaan sinivalkoisen Skandinavian alueella. Melliläläinen samojedibisnesmiljonääri Panu Jahnukainen on ryhtymässä rakennusprojektiin, joka pystyttää pitkin Pohjois-Afrikkaa Turun kaupungin näköiskappaleita keskustoineen, parkkiluolineen ja vanhentuneine vesijohtoineen ( putket lahjoittaa Enzo Rustico, Venetsian vp. kierrätystoimenjohtaja, nyk. mafiaLions Clubin suurmufti) .

Panu Jahnukainen

Idean eettinen ja etologinen pohja on nimenomaan sillä, että kaupunkien asukaskanta olisi sama kuin alkuperäisellä Turulla. Käänteisen maantieteellisen kotouttamisen Rubikinkuutio tulisi yhä monikulttuurisempien sormien runnottavaksi; Ikuisen auringon alle kopsattava Varissuo olisi pullollaan paikalliset olosuhteet häikäisevän hyvin tuntevaa ainesta. Lausteellinen heimokriisialueet hylänneitä siirtolaisia olisi mitä neuvokkainta asiantuntijamateriaalia esim. AK-47-kiväärin käyttämisessä leijonien terveysneuvonnan kenttätyöläisten turvana.

Kopioturkujen rajoille asetettavat kierrätyspisteet tulevat Panu Jahnukaisen suunnitelmissa toimimaan ovelana terveysruuan 'pakkosyöttöpisteinä' Pikku hiljaa asutuksen ympärille polttolaitoksen ja Topinojan kaatopaikan hajujen houkuttelemat leijonat tutustuvat poisheitettyjen salaattien ja kasvisten, jopa hedelmien, virkistävään vaikutukseen. Leijonista tulee solakampia, aktiivisempia ja rauhanomaisempia. Ne alkavat lisääntyä elämänhaluisesti, palvovat aurinkoa ja kesyyntyvät turkulaisten lemmikeiksi. Pian on kiekkoleijonien ykkösisä Jukka Koivulla (kopio-koivu tietysti) kolmas ' leijona', ei toki oikea kiekkoleijona vaan turun murretta kitarisaleikkauksen jälkeen Teppo-papukaijalta opetteleva sävyisä kisuvanhus, jonka hellät kello viiden aamuherätysnuolaisut saavat Jukan naamaan näkkileipämäisen ihottuman. Paljastuu, että Koivut ovat allergisia leijonalle.

Gnuiden kulttuuriperimässä tapahtuu hätkähdyttävä muutos. Kuka sanoi että evoluutio ei ole tähtisädetikku hampaissa Texasin perseestä ulisten nilistävä sähikäispissis! Gnut ärsyyntyvät leijonien historiattomasta käännöksestä, löytävät joukkovoiman ja alkavat tappaa leijonia. Ruohonsyönti unohtuu, Afrikka saa takaisin arokasvillisuuden ja kokosalaattia syövät turkulaiset puolustavat verenhimoisesti vegaanikissapetoja murean leijonanlihan makuun päässeitä gnuita ja myös fundamenssiin liittyneitä antilooppeja ja puhveleita vastaan.
En minä ole tätä maailmaa keksinyt!