lauantai 7. marraskuuta 2009


Janne Silvennoinen vuotuisessa mielipuuhassaan, Etelämantereen ympäriuinnissa.

Osaavatko homot uida?

Urbaani myytti julistaa meille, että tunnemme jokaisen maapallon asukkaan aina Alberto Juantorenaa ja Jallu Laurenia myöten kuuden ihmisen välityksellä ja olemme yhteydessä heihin. Eli kun tunnet Harperin Katen ostettuasi häneltä Kreikassa jogurttia, tuntee hän Oblongatan Medullan, joka taas on serkkusia Ilpo Dillingerin kanssa. Ilpo on sattumalta Japanin keisarin palvelijan homorakastaja, ja näin olet sinä Nousevan Auringon murskaajajumala Mazdan lähipiiriä. Simppeliä, sanoi Kyösti joka lämmitti itseään pakkasella kusemalla housuihinsa!

Tämän cityjumala Urbanuksen evankeliumina meille antama laki vaan ei päde työtoveriini Siljoon.

Juttu nimittäin on niin, että minä tunnen Äitini. Hän taas tuntee veljeni, joka on hänen poikansa. Veljeni tuntee Lönnbergin Hapan, jonka hyvä ystävä taas on pilvenmäkeläinen Sisse Pannunen. Sattumalta Sisse on aviossa pilikyläläisen pokerihai Matvei Haukisen kanssa, joka on, yllätys yllätys yllätys, työtoverini Siljon armeijakaveri!!!!!

Tämän kaiken tulisi tarkoittaa sitä, että olen yhteydessä Siljoon, että tunnen hänet.

Vitut!

Ei ole päivää etten huomaisi jotain epäilyttävää jo silmänurkastani; Siljo lähestyy ja jo kävelytyylillään ja eleillään antaa meikäläisen suuntaan käsittämättömiä ja epäjohdonmukaisia signaaleja. Hän saattaa heilauttaa kämmentään puolitervehdykseen ja samalla vilkaista siihen itse kuin se olisi joku riippumaton moikkaelin hänen käsivarteensa adoptoituna. Hän ottaa joka toisen askelen juoksuaskelena, joka toisen hiivintä-. Kun hän lopulta on horjahtaen parkkeerannut jonkinlaiseen hyytymään antaakseen ymmärtää haluavansa muodostaa hetkellisen jutustelutiimin kanssani, hän sanoo esimerkiksi:

'Niin, siksi vaan khmm ja eikä sillä että...tai kyllä veli nosti seinälle ja perävarastossakin on tuarei miähii. Perkele...mmmh. Mä sanoin siä ärräl et anna Tupla ja se pyysi hintaa . Ei tajunnu...en tajua...oliko se Markström sun luokalla se oli sun luokalla. Jatketaas hommii.'

Tämä äskeinen on tietenkin se, mitä minä kuulen. Koska minulla ei ole Siljoon yhteyttä. Homma saattaa pysähtyä alkumetreille, hänen etunimeensä. En voi käsittää sanaa siljo. Erisnimenä tai minään sanana.

Todenäköisesti hänen äitinsä ja koiransa erottavat selkeästi äskeisestä mölinästä oman, oikean version:

' Huomenta sulle! Perkele kun on niin selkä pipi etten taulua seinälle eilen saanut ja veli auttoi. Taitaa nuoremmat tulla meikäläisen korvaamaan pian, heh heh. Mitäs vanhenen! Piru kun ei tullu evääksi muuta kuin suklaata. No niin toverit kovan luokan hitsarit, taas työ kutsuu.'

Kauheaa että rakas koirani tuntee Anni Sinnemäen, Celine Dionin ja Matti Vanhasen. En mitenkään mene asiasta toiseen, kun sanon että poliittisten tornadojen traileriroina Matti Vanhanen ei ollenkaan ole sitä mitä TV-uutisten 2-ulotteinen pinta näyttää hänen olevan. Pääministeri, nauraessaan gay-nauruaan homoherkkyydestä vetiset silmät taivasta kohden vilkkuluomen alla vetelästi öllöttäen, on patenttiratkaisu kalifornialaisen mainostoimiston aivoriiheen, kun tarvitaan raukeaa hinttiä nauramaan posket täynnä onnea uuden Cheek Mate- jugurtin pönttökuvaan. Gay Community Youghurt- kampanjan Matti of Finland-idea työntää taas hyväuskoista Golden State-populaatiota muutaman jaardin lähemmäksi jyrkännettä jolta aikanaan koko osavaltion kylänväki putoaa mereen. Osaavatko homot uida?
Koirani ei tarvitse tietää.