Oletko raahustanut skorpionilaumaa karkuun läpi Sudanin pölypöpelikön sisuuntunut leijonanpentu kiinni molemmissa akilesjänteissäsi eli kintereilläsi, 29 kiloon emasioitunut äiskäleijona kolmatta viikkoa terminaali-infektoituneeseen pakaralihakseesi pureutuneena, janonperkeleestä kreppipaperiksi kuivettuneet omat äänihuulesi nielaisseena? Pudonnut siloposkisten beduiinien randomisti juuri siihen ja siihen peräjälkeen sijoitettuihin partaterätunkioihin huutamaan apua turkiksi?
Lasten leikkiä. Tarkoitan sitä. Meillä Turussa taloyhtiöiden kersaset ovat vuoden vanhasta tottuneet ärsyttämään syrjäytyneiden, heinikkoon nukahtaneiden naimattomien setien ruokaa etsiviä dobermanneja, ja juoksemaan niitä karkuun uusavuttomien Itä-Suomesta muuttaneiden
nuorten äitien kertakäyttöortodoksiorigamihautaan huutamaan apua monikulttuuriksi. Siloposkiset beduiinit ovat mukana tässäkin raanuaiheessa kerääntyen kuopan reunalle toljottelemaan extreme-hypyn tehnyttä lasta.
Mutta eksyn aiheesta. Oletko jättänyt uimarannalla ulos pulpahtaneen peräsuolesi surffilaudan ja tikkuisen polkuvenelaiturin väliin tai nielaissut mökillä reilun kulauksen hätäjanoosi lämpimän kattilaglögin sijasta pikkuveljen koemielessä liedellä 7 tuntia kiehuttamaa terraariolemmikkishampoota, johon kaikki ruostuneet mattopuukonterät eivät ole vielä kokonaan liuenneet? Tai, käyttääkseni tuota Suomen kielen ehkä vähiten väärin käytettyä partikkelia, onko koskaan koko yön katossa palaneen lampun lamppu irronnut pudoten otsaasi rikki ja 2000 +C -asteinen hehkulanka kyynelenviileällä iirikselläsi sätkytellessään polttanut silmääsi dollarinkuvaa tai vippi.fi -logoa?
Lasten leikkiä. Minä olen ollut hammaslääkärissä.
Minulla ei ole suvussa mustaa lammasta, mutta suussani on ollut musta hammas. Tämä luiseva trödelö kehtasi alkaa jomottelemaan juuri kun olin katselemassa seinää television yläpuolella. Menin hammaslääkäriin.
Mitä lääkäreille oikein opetetaan kivunlievityksestä? Että mitä enemmän kärsit, sitä kirkkaamman hammaskruunun saat? Olisinpa ymmärtänyt soittaa neuvon tarpeessani ystävälleni Tanu-Ainu Jahnukaiselle, joka aina hammaslääkäriin mennessään juo 1 1/2 litraa viskiä ja sammuu hoitotuoliin. Hammaslääkärinä tosin toimii Tanun sokea isoäiti, joka myös on tislannut viskin, jonka pulloon minä olen suunnitellut etiketin, mutta takaisin aiheeseen.
Hammaslääkäri oli ilmeisesti 57 vuotta syönyt aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi sianlihaa koska hänen vastaanottotilansa seinät olivat täynnä sianliharuokavalion terveellisyydestä kertovia julisteita, ja koska hän haisi ugandalaiselta lihanjalostamolta, jossa pestään ämpärit rautakangella.
Halusin ilokaasua koska koen että puudutuspiikkien runnominen suuni limakalvojen läpi ienrustojen kautta leukaluihin hapertaa aikaa myöden yläkertani perusrakenteita sikäli, että joskus taas ryhtyessäni viheltelemään suuni putoaa.
Kun hammaslääkäri oli antanut ilokaasuannoksen, poraili hän pitkin suuta huvikseen 10 minuuttia kunnes alkoi hivuttaa hohtimilla hammasta irti. Tässä vaiheessa ymmärsin, miksi poraaminen oli tuntunut niin ikävältä. Olin unohtanut ennen ilokaasun antamista ottaa kaasunaamarini pois!
Sattui, tuntuipa jokainen vetkuttamalla aplikoitu vipuvääntö ihan helkutin mahdottomalta kestää. Hammasta vedeltiin minun suustani, mutta hammaslääkäriäkin sattui! Hän nimittäin puhisi koko ajan: ' Khyömmm, vielä vähän, ööh-ooh...kohta jo lähtee..ai-ai...Vähän enää...'
Koin empatian tunteita hammaslääkärin puolesta, mutta pian oma kipuni muuttui niin suureksi, että kipumetritermein ilmaistuna kyseessä oli satumaisen perkeleellinen kipu, ja myötäelämiskokemukseni katosi.
Halveksiakseni yliluonnollisen kovaa kipua yritin nipistää hoitajaa perseestä osoittaakseni olevani kärsimyksen yläpuolella ja flirtaatiotilassa, mutta heikentyneen tajuntani vuoksi onnistuin vain muodostamaan peukalolla ja etusormella kansainvälisen Kaikki OK -käsimerkin. Pakkasella mökkitikkaa heittävän possun näköinen hammaslääkäri iski hitaasti silmää ja näytti takaisin OK-merkkiä. Vitutukseen voi pyörtyä. Pyörryin vitutukseen.
Kärsimyksestäni huolimatta en saanut kruunua, vaan keraamisen hampaan.
Ellei minulla olisi niin perkeleesti rahaa, katsoisin edes vähän miten näitä juttuja kirjoitan.
