Kuinka usein Breshnevin aikaan oli mahdollista nähdä 18-vuotias mies kulkemassa pizzapakkaus kädessään, lököttävät housut tuskin perässä pysyen, huulessa tupakka, päällä ilme joka kertoo aromivahvenne-etukäteisnautinnosta ?
Mikään matka ei näiden coltiaisten kehityksessä ole taaksepäin niihin tilanteisiin, joissa jokaisessa kakara parkuu karkkia ja punaniskauusavuton uhkailee illan väkivaltatarjonnalla joka joka tapauksessa toteutuu, vaikka kakara muuttuisi pinkkisiipiseksi jessukseneläväksi.
Miten moni puolivuotias osaa sanoa seuraavat sanat:
EN OLE HANKALA VAAN OLEN YHTEISTYÖHALUINEN, MUTTA ÄIDINPERKELE EI RAKASTA MINUA SELLAISENA KUIN OLEN JA ISÄNPERKELE RAKASTAA MINUA JOS OLEN KALJATÖLKKI!
Joten lastemme honde, élan ja appripaatio on tulla kaljatölkiksi.
Huulella nortti tuulta halkoen, tylsäilmeinen etukeno kallisarvoista lähiökebupizzaa dementoituneen tarjoilijan ottein kantaen tuleva tykinruokamme lämpsii lähiöostolasta kotiin kehittymään yhä huonommaksi aikuiseksi.
Mutta esitän kovan kysymyksen: Kuinka paljon koet omatunnollista huonoutta kun pizzamaut lohdukkeena suussa kulkeva karismaton köhvelö saa turpaansa lentäen Varissuolaisen suolaisen maantien pintaan jonkun toisen tilanvaraajan metamfetamiinin vitaminisoiman ajatuksen inspiroimana.
Maailma on Paholaisen vallassa, joko uskotaan?
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
