Minulla on uhkarohkea sukulainen, joka rakensi talonsa katolle.
Hän ei ole toki lintu, vaan hän teki ' tällä lailla näin': Hän kuljetti parin vuoden ajan seitsemännen kerroksen kotiinsa kerrostalon katolle, lähinnä yöaikaan, rautaputkea, kakkosnelosta ja tunteettoman määrän kaikkea äsvellystälmää ja tietysti -sälää plus vitkutinta. Rakentamiseen hän käytti voimakasta ja hiljaista porakonetta ja ruuveja ja pultteja. Ei siis öisin naulapyssyä eikä keskellä päivää kenttäsahaa! Ei, hän pusasi taivaita kyräilevää kartanoaan henkilökohtaisen maailmansa huipulle kuin riutunut tuulihaukka kiristelee karvalakinnukkaa poikastensa turvaringintilkkeeksi; tuuli vei huudot ja taivas imaisi touhun. Kukaan ei kuullut eikä nähnyt mitään kahteen ja puoleen vuoteen.
Hän on asuntoyhtiön päätalonmies, ja kaikki kalendaariset viranomaiskäynnit hoituvat Kesoil-kahvituksilla ja kun suhteet palotarkastajaankin ovat hammasharjan lainausluokkaa, niin yksityisyys oli taattu.
Kerrostalo sijaitsee alueen korkeimmalla paikalla mutta kuitenkin kaikelta tarkastelulta kuolleessa kulmassa. Suunnitteluvaiheessa tietenkin kokeiltiin näkyisikö katolta kaksikerroksinen maja; Tanu-Ainu nosti katolla A-tikkaiden huipulla seisten suorille käsilleen kuuden neliömetrin palan alumiinia ikäänkuin kattoa symboloimaan, ja kaveri katsoi kaikista eri kulmista mistä katolle saattaa nähdä: Karaokebaarin takaovelta, Kusi- nimiseltä kalliolta joka sai nimensä siitä kun Pasi- niminen koira pissatessaan sille kuoli, ja kentänhoitajan kopin katolta. Mistään ei lätkättävää ja kimaltavaa pellinpalaa näkynyt! Tanu-Ainu tosin kokeen jälkeen totesi että perustukset saavat olla aiottuakin raskaammat. Hän oli todennut ' kuolleen kulman ' tuulenpyörteet valtaisiksi ja vähältä piti että X:n kaupunginosan taivailta ei ollut tullut alas paikallinen lähiöpeltivarjospede.
Mutta kuka nyt ei talonsa katolle taloansa rakentaisi. T-A:n kunnianhimo ei ole näin kuivaotsaista tai pelkkää. Hän on valmistumisen jälkeen kantanut katolleen 20 muovikassillista nippusiteitä. Sen verran voin vihjepuolella vuotaa että paikkakunnan Biltemasta on nippusiteet olleet viime kesän aikana 7 kertaa loppu.
Nippusiteet hän aikoo kaikki sitoa kannattaviin rakenteihin, ja kun tämä on tehty, hän aikoo irrottaa kaikki pultit ja ruuvit.
' Haluan kokea kun koti kovalla tuulella keinahtaa kuin tonttulakki', T-A selittää.
Nyt vaan kattoja katsomaan, kaikki köyhät.
perjantai 19. joulukuuta 2008
torstai 20. marraskuuta 2008
Tee-Itse-kirurgia ylioppilasaineeksiko?
Autoja, sirukortteja, iPodeja ja tietokoneita ei kotona korjata. Iltapuhteena ei enää parkita nahkasuikaleita mäystimien ja silmäluomien paikkausta varten, nikkaroida uusia pajuvanteita kirkkokärryihin tai kuivata sudenmarjoja helmitaulupyörylöiksi, heh, ehei, kuten kirsi virtanen sanoisi. Mutta olemmeko nähneet perheiden elättäjät iltaisin suprakeraamisen kohdelampun valossa edes pakastimen konehuoneessa kyyristelemässä, jakoavain iloisesti kilahdellen, protestanttisten työrallien viheltelyn lomassa hyväntuulisia kirouksia helkäytellen. Tai onko tavallinen näky äitimme silmäneulan kokoinen ruuvimeisseli ja kolvi kädessään remontoimassa kamerakännykkää ennen firman pikkujoulujuhlaan lähtöä? Miten usein vaihtaa isoisä kaupunkimaasturin vaihdelaatikon öljyt?
Emme ole, ei ole, ja ei useinkaan.
Tavallaan hätkähdyttäväähän ei näin ole, että juuri tähän saakka luoksepääsemättömin teknologia, kliininen sairaanhoito, on tullut postimyynnin kautta koteihin.
Siitä saakka kun kotona käytettävät hampaanpaikkaussarjat tulivat suosituiksi viime vuonna Bulgariassa, on ollut helppo tottua ihmisten metroissa ja busseissa mukanaan kiikuttamiin tiputuslaitteisiin ja sädehoitopäähineisiin muuallakin Euroopassa. Tee-Itse-Umpisuolenpoisto- ja mahalaukunohitusleikkaustuotteet ovat olleet kaupoissa jo kesästä saakka. Lääkärit ovat joutuneet turvautumaan työttömyyden pelossa toimenkuvan rajuun laajentamiseen. Vammojen ja sairauksien hoidon lisäksi myös niiden aiheuttaminen on otettu työnkuvaan mukaan.
Kaiken tämän ansiosta on nyt aiheellisesti huolestuttu röntgenlaitteiden hintojen romahdettua em. laitteiden luvanvaraistamisesta. On ehdotettu laitteiden myyntikieltoa alle 20-vuotiaille ja opiskelijoille. Mielestäni se, että tuhoajatuksia hautova koululainen jättää sen automaattiaseen kotiinsa ja tuo laukussaan akulla toimivan röntgenlampun, joka altistaa luokkatoverit säteilylle, on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Kotihoidon tukea ei asiantuntija- ja lääkärikunta kuitenkaan anna. Morfiini,- nukutus- ja puudutuspiikkien käytössä ja aineiden annostelussa ollaan huolimattomia. Leikkausta tehtäessä sekoitetaan joskus hermokanava ohutsuoleen, tai kaihitoimenpiteessä poistetaan iiris ja jätetään kasvain silmämunaan. Kömmähdyksien sattuessa otetaan herkästi yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Lääkärit alleviivaavat, että kotileikkaussarjojen ohjeet ovat perusteelliset ja selkeät, mutta esim. Suomen itämurteiden alueella ei aina lueta niitä ollenkaan, tai sitten mielletään ne ' Brysselin direktiivikomenteluksi' . Tällainen asenne johtaa usein impulsiiviseen voimankäyttöön ja toimeliaisuuteen. Juuri viime viikolla uutisoitiin Salamanperän tapauksesta, jossa vaimo oli käyttänyt miehensä selkäydinpunktiossa traktorin bensapumpun letkua. Satumaisella onnella komplikaatioita ei ollut tullut, mutta ' selkähiki oli pari päivää tuoksunut mopopensalta'.
Kotilääketieteen markkinoiden vapautuminen on avannut myös kokeellisen lääketieteen ja tutkimuksen ulottuvuuden koteihin. Mölönäkkäläjompaislainen Tanu-Ainu Jahnukainen on tutkinut poikamiesyksiössään veren happimäärän lisäämistä ilman liikuntaa. Hän kehittää säiliömenetelmää, jossa kainalovaltimon verta valutetaan ritilälle, jonka läpi kulkiessaan veri hapettuu huoneilmasta ja jatkaa matkaansa suppiloon joka on yhdistetty reisivaltimoon. Ongelmana on että hapetusasiakas saattaa unohtaa käyttää keuhkojaan, ja hapetusritilää pakattaessa huomataan että parin tunnin toimenpiteen aikana asiakkaan keuhkot ovat painuneet kasaan. Huoneessa ei myöskään ilman viikottaista tuuletusta pidä tupakoida.
' Salamanperän Spedeksi' itseään tituleeraava Tanu-Ainu Jahnukainen tekee silppua lääkärien varoitteluista. Hän on istuttanut aivoihinsa kasvin ja verisuoniinsa pieniä kaloja, jotka käyttävät kolesterolia ravinnokseen.
Kuvassa Tanu tuulettaa huulillaan Janne Porkan aikoinaan suomalaiseen tilkemöläysten pikavalikkoon lanseeraama ' Jess!'
Emme ole, ei ole, ja ei useinkaan.
Tavallaan hätkähdyttäväähän ei näin ole, että juuri tähän saakka luoksepääsemättömin teknologia, kliininen sairaanhoito, on tullut postimyynnin kautta koteihin.
Siitä saakka kun kotona käytettävät hampaanpaikkaussarjat tulivat suosituiksi viime vuonna Bulgariassa, on ollut helppo tottua ihmisten metroissa ja busseissa mukanaan kiikuttamiin tiputuslaitteisiin ja sädehoitopäähineisiin muuallakin Euroopassa. Tee-Itse-Umpisuolenpoisto- ja mahalaukunohitusleikkaustuotteet ovat olleet kaupoissa jo kesästä saakka. Lääkärit ovat joutuneet turvautumaan työttömyyden pelossa toimenkuvan rajuun laajentamiseen. Vammojen ja sairauksien hoidon lisäksi myös niiden aiheuttaminen on otettu työnkuvaan mukaan.
Kaiken tämän ansiosta on nyt aiheellisesti huolestuttu röntgenlaitteiden hintojen romahdettua em. laitteiden luvanvaraistamisesta. On ehdotettu laitteiden myyntikieltoa alle 20-vuotiaille ja opiskelijoille. Mielestäni se, että tuhoajatuksia hautova koululainen jättää sen automaattiaseen kotiinsa ja tuo laukussaan akulla toimivan röntgenlampun, joka altistaa luokkatoverit säteilylle, on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Kotihoidon tukea ei asiantuntija- ja lääkärikunta kuitenkaan anna. Morfiini,- nukutus- ja puudutuspiikkien käytössä ja aineiden annostelussa ollaan huolimattomia. Leikkausta tehtäessä sekoitetaan joskus hermokanava ohutsuoleen, tai kaihitoimenpiteessä poistetaan iiris ja jätetään kasvain silmämunaan. Kömmähdyksien sattuessa otetaan herkästi yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Lääkärit alleviivaavat, että kotileikkaussarjojen ohjeet ovat perusteelliset ja selkeät, mutta esim. Suomen itämurteiden alueella ei aina lueta niitä ollenkaan, tai sitten mielletään ne ' Brysselin direktiivikomenteluksi' . Tällainen asenne johtaa usein impulsiiviseen voimankäyttöön ja toimeliaisuuteen. Juuri viime viikolla uutisoitiin Salamanperän tapauksesta, jossa vaimo oli käyttänyt miehensä selkäydinpunktiossa traktorin bensapumpun letkua. Satumaisella onnella komplikaatioita ei ollut tullut, mutta ' selkähiki oli pari päivää tuoksunut mopopensalta'.
Kotilääketieteen markkinoiden vapautuminen on avannut myös kokeellisen lääketieteen ja tutkimuksen ulottuvuuden koteihin. Mölönäkkäläjompaislainen Tanu-Ainu Jahnukainen on tutkinut poikamiesyksiössään veren happimäärän lisäämistä ilman liikuntaa. Hän kehittää säiliömenetelmää, jossa kainalovaltimon verta valutetaan ritilälle, jonka läpi kulkiessaan veri hapettuu huoneilmasta ja jatkaa matkaansa suppiloon joka on yhdistetty reisivaltimoon. Ongelmana on että hapetusasiakas saattaa unohtaa käyttää keuhkojaan, ja hapetusritilää pakattaessa huomataan että parin tunnin toimenpiteen aikana asiakkaan keuhkot ovat painuneet kasaan. Huoneessa ei myöskään ilman viikottaista tuuletusta pidä tupakoida.
' Salamanperän Spedeksi' itseään tituleeraava Tanu-Ainu Jahnukainen tekee silppua lääkärien varoitteluista. Hän on istuttanut aivoihinsa kasvin ja verisuoniinsa pieniä kaloja, jotka käyttävät kolesterolia ravinnokseen.
Kuvassa Tanu tuulettaa huulillaan Janne Porkan aikoinaan suomalaiseen tilkemöläysten pikavalikkoon lanseeraama ' Jess!'
tiistai 18. marraskuuta 2008
Halaa Hihhuli Päivässä
Niin ovat jotkut meista lokkeja, jotka kääntävat sillinhimoisen katseensa poispäin kalan teurasverestä.
Jotkut meistä eivät voi katsoa väkivaltaa televisiosta. Normandian maihinnousua kuvaavan elokuvan silpomissavotta, tarantinomainen lihanleikkuudokumentti, tai edes huumorikauhun merkeissä tapahtuva anatominen kuvailoittelu on kestämätön ajatus joillekin. Keitä he ovat?
He ovat edellisessä elamässään väkivaltaisesti käyttäytyneitä hunsvotteja jotka ovat seivästäneet vastasyntyneitä. Nykyisia kultahamsterien pussailijoita! He tarvitsevat rakkauttamme.
Kun ylpeä isä lakkiaisaamuna kuulee tyttarensä kukkapuskan alta lausuvan: Isä minä haluan auttaa elämässäni ihmisia ja ryhtya hengenpelastajanunnaksi, veren kylmeneminen on pläkki, kuten Susi-Kustaa sanoo. Tytön synti, edellisessä elämässa Perkeleen kanssa tehty sopimus, ei ole sen tavattomampaa kuin enomies Transelmi Mallasjoen kirjoittamaton sopimus Kiteen Kirkas-pullovuoren kanssa. Mutta menisin anteeksiantamisessa ihan kumihousutehtaalle saakka.
Peräänkuulutan Paholaisen ja kaikkien pahojen henkien oiketta syntien anteeksisaamiseen. Muista demonien pomoa Luciferia, väkivaltariippuvuudesta huikeasti kärsivaa Jumalan luomaa olentoa, kun seuraavan kerran katsot naapurin eläinoikeusaktivisti Iia-Liian vegaanipaaston ohentaman tyhjän sielun ikkunat avaaviin vesiliukoisiin silmiin.
Miksi maailmanparantajat ovat niin inhottuja? Siksi etta he ovat kävelevä näyttelyosasto edellisessä elämässä pahan kanssa sopimuksen tehneista ex-ahneista, ex-vallanhaluisista ja ex-kostonhimoisista sadisteista. Kukaan ei vihaa juoppoja enemmän kuin aamunsa lasiin sylkemällä aloittava ex-korkinnarauttaja, kukaan ei ole tekopyhempi kuin koko ikänsä vartalonvuokrausalalla toiminut nykyinen retriittitantta. Kaikilla on huono omatunto kärpäsen käristämisestä surennuslasilla, mutta kaikki eivat sentään ole olleet sarjamurhaajia edellisessä elämässä.
Siksi, ystävät, jokainen Jehovan todistaja, jokainen Pelastusarmeijan sotilas ja kaikki vapaaehtoistyöntekijät tarvitsevat hyväksyntäämme. Halaa ainakin yhta hihhulia päivässä. Kun ovellasi on Vartiotornin lähettilas, ota hänet hellään syleilyysi ja supise hänen korvaansa sanatonta kielta jolla vauhkoontuneita hevosia rauhoitetaan. Purista perseesta.
torstai 13. marraskuuta 2008
Stoppi juukalaisvastaisille mielialoille
Mitä viisaammaksi ja fiksummaksi tulee, sitä tarkemmin joutuu katsomaan kenen viereen istuu. Summamutikassa penkille heittäytyminen johtaa sinut meluhelvettiin jossa nuoruuttaan ankara mutta uustyperyyttään tehoton länsivenäläinen mälliturpaäiti ei hosumiseltaan ehdi kiinnostua siitä, että huutaa possun perseen punainen naama korvassasi kiinni joitakuita Aadaa, Annia ja Ammaa väli-bonalle ja pois sieltä ratakiskoilta kun minä sanon tai kuolette!
On puhuttu paljon Idän kansoista, kuinka suomalainen joutuu seisomaan etuvartiossa ilme hallussa katselemassa pitkin itärajaa länteen änkeileviä, hösäileviä nenättömiä uralin zombieita.
Mutta käsi sydämelle, suomalainen. Ovatko savolaiset, karjalaiset, kainuulaiset ja keskisuomalaiset kuitenkaan niin paljon erilaisia kuin me?
On totta että noilla monotonisen laulun mailla ja hoitamattomien peräpihojen tanhuvilla tehdään paljon enemmän itsemurhia ja väkivallantekoja kuin Suomessa. Totta on että heidän puheenpartensa muistuttaa neuvostovenäläisen käkikellon kiekumista ja parisataa vuotta sitten näyttämöllä elämänsä eläneen petroskoilaisen teosofi-kampaajan kiimahuutoa poikaystävälle hunajakylvyssä.
Tuttavuutta tehtäessä tai haastattelua annettaessa tuo paljon vaistojen ja kepun kylästandardien varassa elävä ihminen saattaa hyvinkin kulmikkaasti ja suoraan osoittaa ruumiinkielellä suhtautumisensa johonkin seikkaan; hän saattaa kääntää selkänsä ja tekeytyä mykäksi, alkaa luoda lupsautella kaukaa kauniit ja rohkeat-TV-sarjan muistikuvista sekoiteltuja ilmeitä ja elkeitä, saamatta niihin viestinnän kannalta oleellista johdonmukaisuutta, tai yksitotista kärryiltä tipahtamista peittääkseen jäädyttää kasvoilleen muikean 'mustasukkainen sillihirviö kurkistaa saunasaippuaa silmissä kiukaan takaa'-ilmeen.
Tunnustettava on myös ehkä suurin sääliä herättävä piirre: He kilpailevat keskenään, eivät toinen toisensa luottamuksen voittamisessa, vaan toisen voittamisessa juonittelussa. Yhteisen menestyksekkään vapaapainireissun jälkeen ystävykset saattavat pöllämystyneen vihamielisesti tuijotella toisiaan saunan pukuhuoneessa, kunnes kukin on vuorollaan möhisten lähtenyt omille teilleen. Myös valtavaa itsetunnon puutetta on omiaan jatkuvasti ruokkimaan se tietoisuus, että vuosisatojen kuluessa on isoveli venäläinen sotilaslaumoineen käynyt anatomisinkin asein peltoa pellavaista polkemassa ja rempalloisia pirttiviljelmiä perustelemassa. Kun polvijärveläinen katsoo toista töpselinokkaa, näkee hän itsensä ja hyväksyy vankeustuomion, jonka nimeämättömän sekalaiset perintötekijät antavat.
Mutta, eikö jokaisessa pohjois-karjalaisessa kyläpohatassa, jokikisessä valtimolaisessa goottitytössä, kaikissa vesijärveläisissä ruostuneissa umpeenkasvaneiden ojien kaljapullonkorkeissa ja pienuuttaan ja käpristyneisyyttään häpeävän, paarmoissa lihavan, pölönmäkeläisen metsikön vähäväkisessä olemuksessa olekin jotakin mikä on omiaan valamaan uskoa kristilliseen mieleen: mitä käsittämättömämmältä se tuntuukin, sitä varmempaa se on että Jumalalla on jokin suunnitelma!
On puhuttu paljon Idän kansoista, kuinka suomalainen joutuu seisomaan etuvartiossa ilme hallussa katselemassa pitkin itärajaa länteen änkeileviä, hösäileviä nenättömiä uralin zombieita.
Mutta käsi sydämelle, suomalainen. Ovatko savolaiset, karjalaiset, kainuulaiset ja keskisuomalaiset kuitenkaan niin paljon erilaisia kuin me?
On totta että noilla monotonisen laulun mailla ja hoitamattomien peräpihojen tanhuvilla tehdään paljon enemmän itsemurhia ja väkivallantekoja kuin Suomessa. Totta on että heidän puheenpartensa muistuttaa neuvostovenäläisen käkikellon kiekumista ja parisataa vuotta sitten näyttämöllä elämänsä eläneen petroskoilaisen teosofi-kampaajan kiimahuutoa poikaystävälle hunajakylvyssä.
Tuttavuutta tehtäessä tai haastattelua annettaessa tuo paljon vaistojen ja kepun kylästandardien varassa elävä ihminen saattaa hyvinkin kulmikkaasti ja suoraan osoittaa ruumiinkielellä suhtautumisensa johonkin seikkaan; hän saattaa kääntää selkänsä ja tekeytyä mykäksi, alkaa luoda lupsautella kaukaa kauniit ja rohkeat-TV-sarjan muistikuvista sekoiteltuja ilmeitä ja elkeitä, saamatta niihin viestinnän kannalta oleellista johdonmukaisuutta, tai yksitotista kärryiltä tipahtamista peittääkseen jäädyttää kasvoilleen muikean 'mustasukkainen sillihirviö kurkistaa saunasaippuaa silmissä kiukaan takaa'-ilmeen.
Tunnustettava on myös ehkä suurin sääliä herättävä piirre: He kilpailevat keskenään, eivät toinen toisensa luottamuksen voittamisessa, vaan toisen voittamisessa juonittelussa. Yhteisen menestyksekkään vapaapainireissun jälkeen ystävykset saattavat pöllämystyneen vihamielisesti tuijotella toisiaan saunan pukuhuoneessa, kunnes kukin on vuorollaan möhisten lähtenyt omille teilleen. Myös valtavaa itsetunnon puutetta on omiaan jatkuvasti ruokkimaan se tietoisuus, että vuosisatojen kuluessa on isoveli venäläinen sotilaslaumoineen käynyt anatomisinkin asein peltoa pellavaista polkemassa ja rempalloisia pirttiviljelmiä perustelemassa. Kun polvijärveläinen katsoo toista töpselinokkaa, näkee hän itsensä ja hyväksyy vankeustuomion, jonka nimeämättömän sekalaiset perintötekijät antavat.
Mutta, eikö jokaisessa pohjois-karjalaisessa kyläpohatassa, jokikisessä valtimolaisessa goottitytössä, kaikissa vesijärveläisissä ruostuneissa umpeenkasvaneiden ojien kaljapullonkorkeissa ja pienuuttaan ja käpristyneisyyttään häpeävän, paarmoissa lihavan, pölönmäkeläisen metsikön vähäväkisessä olemuksessa olekin jotakin mikä on omiaan valamaan uskoa kristilliseen mieleen: mitä käsittämättömämmältä se tuntuukin, sitä varmempaa se on että Jumalalla on jokin suunnitelma!
Kuvassa turkulainen sälli reagoi voimakkaasti Länsi-Venäjän
savolaisen luonnonlapsen Terminator-sisääntuloon.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Suomi pyöreäksi
Da war uber was los!
Rakkaat eriheimoiset, murrealueellisesti repivästi kahtiajakautuneet, ja polkupyöräreissun takaa lisääntymiskumppania hakevat suomalaiset ystäväni !
Suomen tulee olla pyöreä.
Se saadaan aikaan seuraavalla tavalla:
krhm
Mitä me teemme Lapilla?
Kemijärvi, Rovaniemi, ja siinä surkeassa ei-kenenkään-puristuksessa kasvoton Kemi. Suomalaisen keskionnellisuuslukeman laskijat, valittajien heimokeskukset, päästämme kansakuntamme suusta ison yhteisen helpotuksen huokauksen päästessämme teistä. Teillä en tarkoita maanteitä, joita Lappiin ei enää tarvitse kiintiöinä porojen tepasteltaviksi rakennella ja paikkailla. Myytyämme Lapin norjalaisille laskettelukeskusten hinnat todennäköisesti tippuvat, ja samalla niissä käydessään pääsee ulkomaille eikä tarvitse hävetä suomalaisuuttaan englantilaisille turisteille. Voi lausahtaa vaikka että 'norjalaiset sitten pilasivat kauniin Lappimme; ennen täällä ei ollut ketään'. Valtio sitoutuu maksamaan myydyn alueen suomalaissyntyisille asukkaille loppuiäksi ns. isänmaaeläkettä 250 euroa/kk joka kivuttomasti rahoitetaan maan myyntirahoista. Jokainen lappilainen saa myös pronssisen mitalin, jossa on kohokuvana Lemmenjoki ja kultakirjaimin sanat OLIN SUOMALAINEN.
Myyntituloilla, muutamalla kymmenellä miljardilla, Suomi saa oman autoteollisuuden käyntiin. Kolmessa eri MasCar-tuotantolaitoksessa valmistetaan Masoja ja Iso-Masoja. Masa on ruostumattomasta metalli-kierrätysmuoviseoksesta valmistettu kansanauto, jonka hinnaksi tulee tasan 3000 euroa. Jokaisesta Masasta joka ajetaan kahdeksannen käyttövuoden aikana tehtaan kierrätysvarikolle, maksetaan hyvityksenä 400 euroa. Masoja on saatavissa sinisiä ja valkoisia, tai itsemaalaussarjalla varustettuna. Sana 'yksilöllisyys' tulee väkisin mieleen tätä lukiessasi.
Jokaisessa Masassa on vetokoukku, lukkiutuvat jarrut, veivattavat ikkunat, kampikäynnistys, kahden litran moottori ja 90 km/h nopeusrajoitin.
Muovipöniköille, vanhoille leluille ja muovikasseille aletaan maksaa panttikorvausta. Masojen rungon ruostumattomuus ja joustokyky muodostuu juuri muoviseoksen osuudesta rakenteissa.
Mainoslauseet ' masa vie masennuksen' ja 'Masa antaa vauhdin kokemisen takaisin' myisivät tuotannon viideksi vuodeksi etukäteen pitkin maailmaa.
Toinen MasCar- tehdas sijoitettaisiin Uuteenkaupunkiin ja toinen Lietoon, jossa on jo perinteitä linja-autojen rakentamisessa.
Itäisimpään Itä-Suomeen eli Länsi-Venäjällehän tällaista tuotantolaitosta ei voi sijoittaa, koska pohjois-karjalaisilla ja savolaisilla on ns. horisontaalinen aikakäsitys, jota tavataan esim. tutkimattoman Afrikan viidakkoheimoilla. Töihin tultaisiin sitten kun tilanne olisi siihen johtanut että töihin on tultu ja villahousut olisi äiti puolenpäivän maissa keinutuolin alta löytänyt.
Itä-Suomen myyminen tai vuokraaminen terhakoille japanilaisille voidaan toteuttaa sitten kun...itse asiassa niin pian kuin mahdollista.
Rakkaat eriheimoiset, murrealueellisesti repivästi kahtiajakautuneet, ja polkupyöräreissun takaa lisääntymiskumppania hakevat suomalaiset ystäväni !
Suomen tulee olla pyöreä.
Se saadaan aikaan seuraavalla tavalla:
krhm
Mitä me teemme Lapilla?
Kemijärvi, Rovaniemi, ja siinä surkeassa ei-kenenkään-puristuksessa kasvoton Kemi. Suomalaisen keskionnellisuuslukeman laskijat, valittajien heimokeskukset, päästämme kansakuntamme suusta ison yhteisen helpotuksen huokauksen päästessämme teistä. Teillä en tarkoita maanteitä, joita Lappiin ei enää tarvitse kiintiöinä porojen tepasteltaviksi rakennella ja paikkailla. Myytyämme Lapin norjalaisille laskettelukeskusten hinnat todennäköisesti tippuvat, ja samalla niissä käydessään pääsee ulkomaille eikä tarvitse hävetä suomalaisuuttaan englantilaisille turisteille. Voi lausahtaa vaikka että 'norjalaiset sitten pilasivat kauniin Lappimme; ennen täällä ei ollut ketään'. Valtio sitoutuu maksamaan myydyn alueen suomalaissyntyisille asukkaille loppuiäksi ns. isänmaaeläkettä 250 euroa/kk joka kivuttomasti rahoitetaan maan myyntirahoista. Jokainen lappilainen saa myös pronssisen mitalin, jossa on kohokuvana Lemmenjoki ja kultakirjaimin sanat OLIN SUOMALAINEN.
Myyntituloilla, muutamalla kymmenellä miljardilla, Suomi saa oman autoteollisuuden käyntiin. Kolmessa eri MasCar-tuotantolaitoksessa valmistetaan Masoja ja Iso-Masoja. Masa on ruostumattomasta metalli-kierrätysmuoviseoksesta valmistettu kansanauto, jonka hinnaksi tulee tasan 3000 euroa. Jokaisesta Masasta joka ajetaan kahdeksannen käyttövuoden aikana tehtaan kierrätysvarikolle, maksetaan hyvityksenä 400 euroa. Masoja on saatavissa sinisiä ja valkoisia, tai itsemaalaussarjalla varustettuna. Sana 'yksilöllisyys' tulee väkisin mieleen tätä lukiessasi.
Jokaisessa Masassa on vetokoukku, lukkiutuvat jarrut, veivattavat ikkunat, kampikäynnistys, kahden litran moottori ja 90 km/h nopeusrajoitin.
Muovipöniköille, vanhoille leluille ja muovikasseille aletaan maksaa panttikorvausta. Masojen rungon ruostumattomuus ja joustokyky muodostuu juuri muoviseoksen osuudesta rakenteissa.
Mainoslauseet ' masa vie masennuksen' ja 'Masa antaa vauhdin kokemisen takaisin' myisivät tuotannon viideksi vuodeksi etukäteen pitkin maailmaa.
Toinen MasCar- tehdas sijoitettaisiin Uuteenkaupunkiin ja toinen Lietoon, jossa on jo perinteitä linja-autojen rakentamisessa.
Itäisimpään Itä-Suomeen eli Länsi-Venäjällehän tällaista tuotantolaitosta ei voi sijoittaa, koska pohjois-karjalaisilla ja savolaisilla on ns. horisontaalinen aikakäsitys, jota tavataan esim. tutkimattoman Afrikan viidakkoheimoilla. Töihin tultaisiin sitten kun tilanne olisi siihen johtanut että töihin on tultu ja villahousut olisi äiti puolenpäivän maissa keinutuolin alta löytänyt.
Itä-Suomen myyminen tai vuokraaminen terhakoille japanilaisille voidaan toteuttaa sitten kun...itse asiassa niin pian kuin mahdollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
