On puhuttu paljon Idän kansoista, kuinka suomalainen joutuu seisomaan etuvartiossa ilme hallussa katselemassa pitkin itärajaa länteen änkeileviä, hösäileviä nenättömiä uralin zombieita.
Mutta käsi sydämelle, suomalainen. Ovatko savolaiset, karjalaiset, kainuulaiset ja keskisuomalaiset kuitenkaan niin paljon erilaisia kuin me?
On totta että noilla monotonisen laulun mailla ja hoitamattomien peräpihojen tanhuvilla tehdään paljon enemmän itsemurhia ja väkivallantekoja kuin Suomessa. Totta on että heidän puheenpartensa muistuttaa neuvostovenäläisen käkikellon kiekumista ja parisataa vuotta sitten näyttämöllä elämänsä eläneen petroskoilaisen teosofi-kampaajan kiimahuutoa poikaystävälle hunajakylvyssä.
Tuttavuutta tehtäessä tai haastattelua annettaessa tuo paljon vaistojen ja kepun kylästandardien varassa elävä ihminen saattaa hyvinkin kulmikkaasti ja suoraan osoittaa ruumiinkielellä suhtautumisensa johonkin seikkaan; hän saattaa kääntää selkänsä ja tekeytyä mykäksi, alkaa luoda lupsautella kaukaa kauniit ja rohkeat-TV-sarjan muistikuvista sekoiteltuja ilmeitä ja elkeitä, saamatta niihin viestinnän kannalta oleellista johdonmukaisuutta, tai yksitotista kärryiltä tipahtamista peittääkseen jäädyttää kasvoilleen muikean 'mustasukkainen sillihirviö kurkistaa saunasaippuaa silmissä kiukaan takaa'-ilmeen.
Tunnustettava on myös ehkä suurin sääliä herättävä piirre: He kilpailevat keskenään, eivät toinen toisensa luottamuksen voittamisessa, vaan toisen voittamisessa juonittelussa. Yhteisen menestyksekkään vapaapainireissun jälkeen ystävykset saattavat pöllämystyneen vihamielisesti tuijotella toisiaan saunan pukuhuoneessa, kunnes kukin on vuorollaan möhisten lähtenyt omille teilleen. Myös valtavaa itsetunnon puutetta on omiaan jatkuvasti ruokkimaan se tietoisuus, että vuosisatojen kuluessa on isoveli venäläinen sotilaslaumoineen käynyt anatomisinkin asein peltoa pellavaista polkemassa ja rempalloisia pirttiviljelmiä perustelemassa. Kun polvijärveläinen katsoo toista töpselinokkaa, näkee hän itsensä ja hyväksyy vankeustuomion, jonka nimeämättömän sekalaiset perintötekijät antavat.
Mutta, eikö jokaisessa pohjois-karjalaisessa kyläpohatassa, jokikisessä valtimolaisessa goottitytössä, kaikissa vesijärveläisissä ruostuneissa umpeenkasvaneiden ojien kaljapullonkorkeissa ja pienuuttaan ja käpristyneisyyttään häpeävän, paarmoissa lihavan, pölönmäkeläisen metsikön vähäväkisessä olemuksessa olekin jotakin mikä on omiaan valamaan uskoa kristilliseen mieleen: mitä käsittämättömämmältä se tuntuukin, sitä varmempaa se on että Jumalalla on jokin suunnitelma!
Kuvassa turkulainen sälli reagoi voimakkaasti Länsi-Venäjän
savolaisen luonnonlapsen Terminator-sisääntuloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti