Purukalut Tuttimuseoon

Helvetti tätä ihmiskuntaa; Joka paikassa on aina jengi.
Maailman kaikki ilmiöt ovat jengi-ilmiöitä. Jopa Los Angelesin esikaupunkialueella on jengejä. Ajatella, että tuolla palmujen, taskulamppujen, hylättyjen tonttien, vaatimatonta elämistointaan harjoittavien ihmisten lähiössä on jengejä, vaikka paikkakunnalla tuskin on mitään Kuplamuovin Ystävät- tyyppistä harrastustoimintaa joka sitoisi ihmiset jengiytymään.
Jengien tarkoitus on puolustautua, ja jos hyökkäystä ei ole, haastaa riitaa. Jos vaaleanvihreä pakettiauto puolen kilometrin päässä havaittavasti sytkyttelee ohi, sukkapuikot otetaan esiin. Jos postipaketin tuoja ei kohteliaasti soita ovikelloa, jätä pakettia oven taa ja säntää tiehensä, ärsytetään häntä edes sanomalla 'kato tota' ja remahdetaan voimakkaaseen tekonauruun.
Onnenpotku jengille on, jos jotakuta jäsenistä on loukattu tai uhattu. Silloin kokoonnutaan kirein leuoin puimaan asiaa ja vaikka yhdelläkään ei olisi palleja tehdä asialle mitään, voidaan ainakin puhekuvissa pistellä vihollinen niin täyteen voodoo-neuloja että hän lopulta muistuttaa merisiiliä joka on pari päivää pyörinyt kuivausrummussa nuppineulojen kanssa.
Aloin ajatella millaisen jengin itse saisin koolle jos tarvitsisin joukkovoimaa jonkun loukattua minua pankkiautomaatilla.
Katsoin ympärilleni työpaikalla. Samalla tulin ensimmäistä kertaa listanneeksi mielessäni työntekijöiden nimiä; Hemmi, Aaretti, Sane, Puke, Yrjö, Aisa, Meri-Diana...
Sami ei enää ole joukossamme, hän kusi näyttöpäätteelleen ja hänet vietiin suunnittelupöydälle takaisin.
Mikä helvetti sellainen työpaikan nimilista on jossa on vain YKSI normaali nimi: Jari (Virtanen). Lukijat, ei SE Jari Virtanen. Heidät usein sekoitetaan.
Joka tapauksessa joukosta kelpaisi kolme: Sane, Puke ja Yrjö.
Sane on neljä kertaa ollut ju-jutsun mustan vyön koelaulussa mutta katsonut välttämättömäksi tulla jurrissa koska ' tanhupuvussa esiintyminen ei ole meikäläisen gin and tonic'.
Puke eli oikeammin Pujo (?) on ylivelkaantunut ja tyylittelee iltaisin varastomiehenä kannellen platformilta toiselle paperia. Työ olisi mitä keveintä ellei paperia olisi pakattu 57 kilon laatikoihin ja ellei 'paperinkanto-ohjuksen' kantomatka olisi 50 metriä ylämäkeä. Puke on fyysisesti voimakas sukankuluttaja.
Yrjö on mestarillinen ärsyttäjä, oikea ' syvien rivien Jarkko Ruutu'. Hän ei pysty kioskilta ostamaan sulakkeita ilman että joku jonossa puolen minuutin asioinnin jälkeen takaa sanoo myyjälle: 'Lyö jo'.
Työpaikan ulkopuolelta voisin ajatella Raunoa. Hän on kyllä jakaantunut persoona, aina esittämässä sipeää herrasmiestä ja rentoa kynttyrää, mutta hänen naapuriensa lasittuneet katseet saavat mielikuvan valumaan siideriä. Ehkä-mies.
Saisin mukaan varmasti vielä Gusai'n, joka päästelisi lapsuuden dramadan-häkissä ulkoa pakko-opetellut suurat molottavalla kanadanranskalla ihan perushäiriönä. Jaana olisi joukon pelottavin yksilö. Hitlerin pistävä katse on Jaanan helvetilliseen mulkaisuun verrattuna bambin seksiunta näkevän silmän sameus.
Tällä joukolla kokoontuisimme jengitilaan miettimään strategiaa.
Yhtenäinen käyttäytyminen: Ehdoton Yes numero 1. Kaikki seisomassa puolikylki rintamasuuntaan kädet 'puuskassa' ?
Siitä olisi lähdettävä, että ennen pitkää tapellaan. Voisimme tietysti kokeilla vaikka rykimistä. Rykisimme vastustajan tajuttomaksi. Ei, vihollinen pitää tuhota fyysisin ottein.
Sane on jengin kamppailulajiexpertti, ja muutenkin kärsimätön ja suoraviivainen. Hän aloittaisi flaidaamisen ja muut jäljittelisivät hänen liikkeitään, ja katsoessaan häntä saisivat turpaansa. Kaikki paitsi Yrjö, joka saisi turpaansa suoraan edestäpäin. Yrjö on sokea.
Tietysti koko homman, pankkiautomaatilla kokemani nöyryytyksen kompensaation, voisi hoitaa puhumalla, mutta miksi?