Laittakaamme kylpyhuoneeseen valot ja katsokaamme peiliin. Kohdatkaamme totuus; Käyttämämme keinot Afrikan kuivumisen ja aavikoitumisen estämiseksi ovat vanhentuneet kuin uunissa 4 päivää kypsytetty arbuusi. Leijonat yksinkertaisesti eivät pysty syömään niin paljon gnuita että ruoho saisi rauhassa kasvaa. Gnuiden nälkäiset turvat ovat parturoineet jo aurinkoisimmat Sudanin lehdot vedettömäksi hiekkarannaksi. Aurinkorannan käsite on kirjaimellisoitunut; Paljon hiekkaa, ja rantana horisontissa aurinko.
Sitäpaitsi leijonien yksipuolistetun ravinnon vaikutukset tuon luoteis-ruotsalaisen keski-ikäisen miehen ihon värisen kissaeläimen terveyteen ovat jo kauan olleet hälyttävähköt. Leijonista otetut kuvat puhuvat puolestaan: Haukottelevia, veteliä, huonoihoisia, pahanhajuisia afrikkalaisia toljottamassa raskain luomin sorkkaeläimiä kohtaan vellovan vihan lasittamien linssien läpi Eedenin nukkumalähiöiden historiallista kenttää. Suhde elämään on kuin suhde syömiseen: Syötävä on elääkseen jotta voi syödä, mutta 'ei kai Äiti taas päivälliseksi, välipalaksi, lounaaksi ja huikotäytteeksi tätä gnunpaskaa !??!' on yleisimpiä ruokarauhan rikkovia möläyksiä savannin tuntumassa joista nuorimmaiset kissaperheessä saavat tuntea äitileijonan mäikeän kiljaisun korvassaan ja rohtuneen käpälän tirvaisun kirsussaan.
Asenteiden muuttaminen kokolihaa syövien heteroleijonien keskuudessa on koettu odotetun kollektiiviseksi haasteeksi nimenomaan sinivalkoisen Skandinavian alueella. Melliläläinen samojedibisnesmiljonääri Panu Jahnukainen on ryhtymässä rakennusprojektiin, joka pystyttää pitkin Pohjois-Afrikkaa Turun kaupungin näköiskappaleita keskustoineen, parkkiluolineen ja vanhentuneine vesijohtoineen ( putket lahjoittaa Enzo Rustico, Venetsian vp. kierrätystoimenjohtaja, nyk. mafiaLions Clubin suurmufti) .
Panu Jahnukainen
Idean eettinen ja etologinen pohja on nimenomaan sillä, että kaupunkien asukaskanta olisi sama kuin alkuperäisellä Turulla. Käänteisen maantieteellisen kotouttamisen Rubikinkuutio tulisi yhä monikulttuurisempien sormien runnottavaksi; Ikuisen auringon alle kopsattava Varissuo olisi pullollaan paikalliset olosuhteet häikäisevän hyvin tuntevaa ainesta. Lausteellinen heimokriisialueet hylänneitä siirtolaisia olisi mitä neuvokkainta asiantuntijamateriaalia esim. AK-47-kiväärin käyttämisessä leijonien terveysneuvonnan kenttätyöläisten turvana.
Kopioturkujen rajoille asetettavat kierrätyspisteet tulevat Panu Jahnukaisen suunnitelmissa toimimaan ovelana terveysruuan 'pakkosyöttöpisteinä' Pikku hiljaa asutuksen ympärille polttolaitoksen ja Topinojan kaatopaikan hajujen houkuttelemat leijonat tutustuvat poisheitettyjen salaattien ja kasvisten, jopa hedelmien, virkistävään vaikutukseen. Leijonista tulee solakampia, aktiivisempia ja rauhanomaisempia. Ne alkavat lisääntyä elämänhaluisesti, palvovat aurinkoa ja kesyyntyvät turkulaisten lemmikeiksi. Pian on kiekkoleijonien ykkösisä Jukka Koivulla (kopio-koivu tietysti) kolmas ' leijona', ei toki oikea kiekkoleijona vaan turun murretta kitarisaleikkauksen jälkeen Teppo-papukaijalta opetteleva sävyisä kisuvanhus, jonka hellät kello viiden aamuherätysnuolaisut saavat Jukan naamaan näkkileipämäisen ihottuman. Paljastuu, että Koivut ovat allergisia leijonalle.
Gnuiden kulttuuriperimässä tapahtuu hätkähdyttävä muutos. Kuka sanoi että evoluutio ei ole tähtisädetikku hampaissa Texasin perseestä ulisten nilistävä sähikäispissis! Gnut ärsyyntyvät leijonien historiattomasta käännöksestä, löytävät joukkovoiman ja alkavat tappaa leijonia. Ruohonsyönti unohtuu, Afrikka saa takaisin arokasvillisuuden ja kokosalaattia syövät turkulaiset puolustavat verenhimoisesti vegaanikissapetoja murean leijonanlihan makuun päässeitä gnuita ja myös fundamenssiin liittyneitä antilooppeja ja puhveleita vastaan.
En minä ole tätä maailmaa keksinyt!
