Tee-Itse-kirurgia ylioppilasaineeksiko?

Autoja, sirukortteja, iPodeja ja tietokoneita ei kotona korjata. Iltapuhteena ei enää parkita nahkasuikaleita mäystimien ja silmäluomien paikkausta varten, nikkaroida uusia pajuvanteita kirkkokärryihin tai kuivata sudenmarjoja helmitaulupyörylöiksi, heh, ehei, kuten kirsi virtanen sanoisi. Mutta olemmeko nähneet perheiden elättäjät iltaisin suprakeraamisen kohdelampun valossa edes pakastimen konehuoneessa kyyristelemässä, jakoavain iloisesti kilahdellen, protestanttisten työrallien viheltelyn lomassa hyväntuulisia kirouksia helkäytellen. Tai onko tavallinen näky äitimme silmäneulan kokoinen ruuvimeisseli ja kolvi kädessään remontoimassa kamerakännykkää ennen firman pikkujoulujuhlaan lähtöä? Miten usein vaihtaa isoisä kaupunkimaasturin vaihdelaatikon öljyt?

Emme ole, ei ole, ja ei useinkaan.

Tavallaan hätkähdyttäväähän ei näin ole, että juuri tähän saakka luoksepääsemättömin teknologia, kliininen sairaanhoito, on tullut postimyynnin kautta koteihin.

Siitä saakka kun kotona käytettävät hampaanpaikkaussarjat tulivat suosituiksi viime vuonna Bulgariassa, on ollut helppo tottua ihmisten metroissa ja busseissa mukanaan kiikuttamiin tiputuslaitteisiin ja sädehoitopäähineisiin muuallakin Euroopassa. Tee-Itse-Umpisuolenpoisto- ja mahalaukunohitusleikkaustuotteet ovat olleet kaupoissa jo kesästä saakka. Lääkärit ovat joutuneet turvautumaan työttömyyden pelossa toimenkuvan rajuun laajentamiseen. Vammojen ja sairauksien hoidon lisäksi myös niiden aiheuttaminen on otettu työnkuvaan mukaan.

Kaiken tämän ansiosta on nyt aiheellisesti huolestuttu röntgenlaitteiden hintojen romahdettua em. laitteiden luvanvaraistamisesta. On ehdotettu laitteiden myyntikieltoa alle 20-vuotiaille ja opiskelijoille. Mielestäni se, että tuhoajatuksia hautova koululainen jättää sen automaattiaseen kotiinsa ja tuo laukussaan akulla toimivan röntgenlampun, joka altistaa luokkatoverit säteilylle, on kuitenkin parempi vaihtoehto.

Kotihoidon tukea ei asiantuntija- ja lääkärikunta kuitenkaan anna. Morfiini,- nukutus- ja puudutuspiikkien käytössä ja aineiden annostelussa ollaan huolimattomia. Leikkausta tehtäessä sekoitetaan joskus hermokanava ohutsuoleen, tai kaihitoimenpiteessä poistetaan iiris ja jätetään kasvain silmämunaan. Kömmähdyksien sattuessa otetaan herkästi yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Lääkärit alleviivaavat, että kotileikkaussarjojen ohjeet ovat perusteelliset ja selkeät, mutta esim. Suomen itämurteiden alueella ei aina lueta niitä ollenkaan, tai sitten mielletään ne ' Brysselin direktiivikomenteluksi' . Tällainen asenne johtaa usein impulsiiviseen voimankäyttöön ja toimeliaisuuteen. Juuri viime viikolla uutisoitiin Salamanperän tapauksesta, jossa vaimo oli käyttänyt miehensä selkäydinpunktiossa traktorin bensapumpun letkua. Satumaisella onnella komplikaatioita ei ollut tullut, mutta ' selkähiki oli pari päivää tuoksunut mopopensalta'.

Kotilääketieteen markkinoiden vapautuminen on avannut myös kokeellisen lääketieteen ja tutkimuksen ulottuvuuden koteihin. Mölönäkkäläjompaislainen Tanu-Ainu Jahnukainen on tutkinut poikamiesyksiössään veren happimäärän lisäämistä ilman liikuntaa. Hän kehittää säiliömenetelmää, jossa kainalovaltimon verta valutetaan ritilälle, jonka läpi kulkiessaan veri hapettuu huoneilmasta ja jatkaa matkaansa suppiloon joka on yhdistetty reisivaltimoon. Ongelmana on että hapetusasiakas saattaa unohtaa käyttää keuhkojaan, ja hapetusritilää pakattaessa huomataan että parin tunnin toimenpiteen aikana asiakkaan keuhkot ovat painuneet kasaan. Huoneessa ei myöskään ilman viikottaista tuuletusta pidä tupakoida.

' Salamanperän Spedeksi' itseään tituleeraava Tanu-Ainu Jahnukainen tekee silppua lääkärien varoitteluista. Hän on istuttanut aivoihinsa kasvin ja verisuoniinsa pieniä kaloja, jotka käyttävät kolesterolia ravinnokseen.



Kuvassa Tanu tuulettaa huulillaan Janne Porkan aikoinaan suomalaiseen tilkemöläysten pikavalikkoon lanseeraama ' Jess!'